Tänä vuonna minulla oli tilaisuus matkustaa Japaniin helmikuussa. Harjoittelun lisäksi päätin pitää lomaa, koska pidin edellisenä vuonna työkiireiden vuoksi lomaa vain 2 viikkoa (Nordic vacations!). Vierailin Kyotossa, jossa olin käynyt aiemmin 19 vuotta sitten sekä Hokkaidossa, jossa en ollut käynyt aiemmin. Silti, jotenkin, ehdin osua harjoituksissa sille viikonlopulle kun Kan-senseillä oli harjoitukset hombu dojolla. Hyvää onnea, sillä hän opettaa vain kerran kuussa Nodassa ja normaalisti asustelee Yamagatassa. Yamagatan alue on kuuluisa siitä että Iaido olisi sieltä kotoisin.

Harjoituksissa teimme Shoshin Gokei no kataa (Sanshin) ja Kan-senseillä oli jokaiseen harjoitteeseen korjauksia ja pointteja. Ne eivät eronneet suuresti tutuista asioista ja ehkä painotus oli enimmäkseen sama kuin muilla opettajilla: sanshin-liike. Harjoittelupariksi sain espanjalaisen Eduardon, jonka kanssa olin harjoitellut jo aiemmissa treeneissä. Taijutsu-harjoitteet olivat kihon happon tapaisia – välillä liikuttiin uken edessä lyöden ja potkien. Välillä väistettiin kevyesti ulkopuolelle ja livahdettiin selkäpuolelle ottaen niskasta alasvienti. Tahti oli reipas ja keskityimme mekaniikkaan enemmän kuin voimalla vääntämiseen. Aina välillä Pol-shihan tuli muistuttamaan meitä kunnon iskuista jotka pistävät uken liikkumaan 😀 Harjoitusten loppu käytettiin Torinawan harjoitteluun eli sidottiin uke köydellä. Pol-shihan painotti että nämä ovat kihon-harjoitteita ja varsinaisessa tilanteessa uke täytyy ensin jotenkin ottaa hallintaan ennen kuin voi ruveta askartelemaan köyden kanssa.

Kotiin palattuani ei mennyt kauaa kun selaillessani Taikai-ilmoituksia, ja niitä riittää nykyään, huomasin että Kan-senseillä olisi jopa kaksi Taikaita tänä vuonna: Yamagatassa sekä Galwayssä. Matka Irlantiin kestää vain vajaat kolme tuntia, mutta ehtisinkö myös takaisin Japaniin heinäkuussa. Galway olisi elokuussa mutta Yamagata olisi heinäkuussa vain viikkoa aiemmin kuin Someya Taikai olisi Suomessa… kiirettä pitää. Tietty minulla oli työmatka edellisellä viikolla sekä Lontooseen että Berliiniin. Kaksi yötä lepoa kotona ja matkaa. Joo, miksei. Ei näitä tilaisuuksia tule loputtomiin.

Yamagata

Saavuin Japaniin muutama päivä ennen Taikaita jotta olisin edes hieman toipunut aikaerosta. Parit hyvät harjoitukset ja sitten junalla pohjoiseen. Ilmeisesti Yamagatassa on myös pieni lentokenttä, mutta junailu Japanissa on hauskaa. Kun oli junassa perjantaina matkalla, sain sähköpostia Polilta – meillä on ylimääräiset harjoitukset, haluatko tulla? Tottakai 😀

Perjantai-ilta kului Kihonin parissa ja tutustuessa uusiin ihmisiin. Pol ja muutama paikallinen harjoittelija olivat asemalla vastassa autojen kanssa. Matka dojolle olisi kestänyt jalan n. 50 minuuttia, iso kiitos kun jaksoivat auttaa vierailijoita! Dojo oli pienessä kaksikerroksisessa talossa josta ei ulkopuolelta voinut arvata että se kätkee ninja-dojon. Pol kertoi että hän oli käyttänyt paljon aikaa harjoittelutilan laajentamiseen. Dojo oli todella hieno, ei pelkästään tatamitila vaan kaikki – aula, lepotila, kamidana… Kaikkialla oli tauluja, aseita, kääröjä, maalauksia ja haarniskoita.

Harjoituksissa oli mukana myös aloittelijoita, siispä keskityttiin perusteisiin. Se on aina hyödyllistä. Yritin poimia pointteja Pol-shihanin tekemisestä, mutta hän hätisti meidät tekemään ”kyllä te osaatte nämä”. Silti, suunnat ja pointit olivat hieman erilaiset kuin itse on tottunut. Tekeminen oli napakkaa ja Gyakut tiukkoja. Erinomainen muistutus siitä miten tehokasta ja toimivaa perusteet ovat Bujinkanissa.

Lauantain ja sunnuntaina harjoitusten formaatti oli suunnilleen tämä:

10-12 harjoitukset

Tauko

13-15 harjoitukset

Tauko

16-18 harjoitukset

Nimellisesti ohjelman mukaan ensimmäinen osa 10-12 oli Pol-shihan ja muut Kan-sensei, mutta käytännössä Pol näytti tekniikan ja Kan-sensei lisäsi pointteja tai painotti jotain asiaa harjoiteltavasta aiheesta. Aluksi Kan-sensei saattaa vaikuttaa vakavalta ja yhtäkkiä hän räjähtää nauruun. Kaksi harjoituksista oli taijutsua ja kolmas aseita. Lauantaina ase oli hanbo, sunnuntaina tehtiin bikenjutsua. Taijutsu oli hauskaa, tuttujen muotojen (Koku) lisäksi tehtiin heittoharjoitteita jotka olivat yhdistelmiä tai sovelluksia erilaisista sutemi-heitoista. Erittäin hauskaa mutta myös rankkaa. Ulkona oli 28 astetta lämmintä, kostea sateinen ilma ja dojolla perinteiset propelli-tuulettimet.

Tämä oli varmaan yksi parhaista Japanin-matkoista. Harjoitukset olivat loistavat ja ihmiset ystävällisiä. Vahva suositus mennä Yamagataan harjoituksiin (muista kysyä etukäteen!).

Kuva Instagram Bujinkan Kan Dojo

Galway

Hyvästellessäni Pol-shihanin sunnuntaina Yamagatassa sanoin ”nähdään kuukauden päästä”, ”Mitä? Tuletko Irlantiin” , ”Tottakai!”. Siispä sinne. Lento Dubliniin kestää Helsingistä n. 3 tuntia, bussimatka Galwayhin toiset 3 tuntia. Bussimatkalla sain viestin – Pol: ”Meillä on extratreenit, tuletko?” … ”Tottakai!”

Galway on Irlannin länsipuolella rannikolla. Maisemat ovat kauniit, paljon peltoja, vihreää, lampaita. Galway on pieni kaupunki, mutta varsin viehättävä. Kun olin jättänyt tavarat hotellille (joka oli rikkaiden perheiden teinien tenniskerho), pienen tauon jälkeen suuntasin keskustaan ja otin bussin itään n. 30min. Kyydissä oli muitakin harjoittelijoita, joiden kanssa jäin pikkukylän kirkon edustalla kyydistä. Vastassa oli muutama paikallinen harjoittelija joilta saimme kyydin Alan Butlerin kotidojolle, jossa hänellä on myös Amatsu tatara-klinikka.

Vuorossa on sisällöltään ja tyyliltään samanlaiset harjoitukset kuin Honbulla: sanshinia, kihonia ja vaikempaa asiaa. Erityisen haastavaa oli harjoitus jossa uke vetää hanboa ja liikutaan samaan tahtiin päästäen irti aseesta.

Kuva Instagram Bujinkan Kan Dojo

Lauantai – sunnuntai formaatti oli sama kuin Yamagatassa. Myös sisältö oli hyvin paljon samaa – hauskoja heittoja, joita oli tehty kuukausi aiemmin. Tämä kävin minulle paremmin kuin hyvin. Kaikkea ei ehditty tehdä, sillä 20 henkeä vs. 120 henkeä? vaatii enemmän aikaa. Joka seminaarilla on sama juttu, materiaalia on enemmän kuin ehtii käydä. Minun henkilökohtaiseksi ilokseni teimme eri hanbojutsu-muotoja kuin viimeksi. Nyt olen tehnyt hieman muotoja kaikilta kolmelta tasolta Pol-shihanin opettamana. Aina löytyy hyviä pointteja. Esimerkiksi Kamae – tuttua juttua, kaikki osaa … hei! Mikäs se oli tuo versio Munen Muso no Kamaesta?

Sunnuntain ase oli tällä kertaa Kusari Fundo. Sillä olen tehnyt vain muutamia harjoituksia ja ne ovat yleensä olleet kihon happoa köyden kanssa harjoitellessa, esimerkiksi Omote Gyakua, Ura Gyakua, Oni Kudakia jne. Niitä tehtiin tälläkin kertaa mutta lisäksi myös kusari fundo kihonia ja Koku-muotoa käyttäen Fundoa vastaanottaessa.

Sunnuntaina oli tietty yhteisillallinen ja oli hauska vaihtaa kokemuksia muiden kanssa. Kyllä kannatti lähteä Taikaille. Toivottavasti saamme videon pian jotta unohtuneet pointit voi löytää uudelleen, vaikka omat muistiinpanot ovat yleensä ne parhaat keinot.

Missä on Mikko? 😀

(Postauksen ”featured image” poimittu Kan-dojon Instagram tililtä)

—

Mikko Toivanen, Bujinkan Dojo Espoo